Tapaamisia

Alkulause

Tapaamisia on jatkokertomus. Se on vaatimaton sekoitus historiaa ja jännitystä - fiktiota ja faktaa.

Kertomusta korjataan ja paikataan vielä - ja se jatkuu... tarina on narratiivinen kehitystarina ja liittyy SUWANTOKUHA terapiaan ja on vastaavan terapeutin Jussi Suwantokuhan mielentuote, joka on osoittautunut allekirjoittaneelle varsin yllätykselliseksi...





Prologi

Sormi osoitti ruohikkoista kumparetta lähellä rautatietä, sitten käsi teki laajan kaaren. Käden liike pysähtyi ja osoitti koulukirjavaraston suuntaan. Kaksi tummiin pukeutunutta miestä kävivät hiljaista keskustelua. Toinen miehistä pudotti savukkeen maahan ja kiersi sen kantapäällään sammuksiin. Toinen näistä kahdesta katsoi alaspäin ja nyökkäsi sitten ikään kuin hyväksyvästi. Sormi osoitti DalTexin rakennusta ja teki liikkeen ylhäältä alas. Miehet kävelivät verkkaisesti Dealeayn Plazan kulmassa odottavaan sinertävään Chevrolet Impalaan. Kolmas mies oli seissyt auton luona ja avasi jalkakäytävän puoleisen oven. Miehet menivät sisään ja auto ajoi pois.

Päästötodistus suomenkielisestä kansakoulusta.
Kirkkojen, pappilain, hautausmaitten ylläpitämiseksi ja pappien palkaksi, saatanan , saatana, kuulkaas tätä, perkele, pappien palkaksi ja hyväksi...voi sun perkelettä, kolme markkaa - karjui Nimrod.
Samassa rähähti Agathan korkea, korvia vihlova huudahdus: anna sen nyt jo olla, mitä sitä iänkaiken hyödyttää porata tommosen veron perään, kattosit edes poikas päästötodistuksen, kun kerrankin olet selvinpäin - hunsvotti.

Ei hän ollut niinkään hunsvotti, tavallinen aikansa juoppo, muurari, kaikki muurarit ja työmiehet olivat kovia kittaamaan viinaa - niin se meni.

Nimrod. Se oli hänen nimensä ja oli ollut aikain alusta vaikka oikeasti se oli Mats.

Nimrod otti pojan todistuksen käteensä ja tavasi,
- Päästötodistus, Helsingin kaupungin ylemmästä...ylemmästä suomenkielisestä kansakoulusta...käynyt koulussa kahdeksan lukukautta ja on nyt suorittanut koulun oppimäärän täydellisesti. Kouluajallaan hän on osoittanut hyvää käytöstä, tyydyttävää huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta sekä, seitsemän kirjallisissa harjoituksissa, sitten Nimrod päästeli outo mutinaa ja jatkoi - kahdeksan, seitsemän, käsitöissä kahdeksan - niin - eikun seitsemän, minun pojallani, saakelin saakeli - olkoon - hyvä.
Mitä lie siellä näprännyt, kyllä minä sille opit annan.

Todistuksessa luki: Helsingissä 31.p:nä toukokuuta 1911 ja alla oli koulun johtajan ja johtokunnan esimiehen sekä luokan opettajan ja kansakoulujen tarkastajan nimikirjoitukset.

Uskotko sinä, että sinusta tulee muurari - uskotko perkele - poika sinusta tulee Muurari. Me ollaan kaikki muurareita - minä ja mun isä sekä sun veljes ja äitisi veli - vaik`ei se mitään osaakkaan ku inistä ja väitellä ja sitten se taas inisee - ei pysy laasti kauhassa tosipaikan tullen ja suunnitella ja funtsia se ei osaa yhtään. Sitten se huusi niin kuin aina, että, kun ne oli tullu Åggelbyhyn västra villagårdiin - oli koko paikka olut asumatonta korpea. Siinä pienessä kylässä missä asuttiin vuosisadan vaihteessa, ei ollut kuin uuniseppiä ja kirvesmiehiä. Timpureita faija ei erityisemmin arvostanut muttei näiden hommiin paljon sitten puuttunutkaan
- veistelkööt puuta: se sanoi. Uuniseppä eli uunimuurari se hän oli ja se oli olikin jotain muuta kuin tavallinen muurari. Tuo ainainen virsi jatkui sillä kuinka kaikki rakenettiin itse ja oltiin täysin omavaraisia, vaikka siellä asui tuskin pariakymmentä perhettä. Niih...ja maksettiin oulunkylän kartanolle viisikymmentä markkaa vuodessa muutamasta tynnyrinalasta ja lisäksi oli pitämän heinämaatkin vuokrata muilta. Eivä ne saatanat sen salaisen sopimuksen vuoksi niitä maita sitten myyneet meille, vaikka käypää hintaa tarjottiin. Se sopimus tuli kuulluksi useaan kertaan, se oli usein kuultu parsi. Juovuspäissään varsinkin ja, jos oli porukka koolla muuttui puhe kovaääniseksi ja aina välillä - sopimus, se saatanan, perkeelen sopimus, siitä jaksettiin kyllä jauhaa. Sitten Agatha käski sen pitää turpavärkkinsä tukossa ja vaihtaman virttä ja se kiljui niin kovaa, että faija hiljeni oitis, hiljeni ja rupesi mököttämään tai painui pihalle "hommiin."